Saan paineista lisää energiaa kentälle

Krista Leppänen on 32-vuotias tamperelainen naisten maajoukkuepelaaja, jolla on arvokisakokemusta jo yli kymmenen vuoden ajalta.

”Kotimaan maalipallosarjaa aloin pelata jo syksyllä 1998. Siitä pari vuotta myöhemmin minut houkuteltiin maajoukkuerinkiin. Ensimmäiset arvokisani olivat vuoden 2006 MM-kisat Yhdysvalloissa. Silloin sain tulikasteeni ja kokemusta, mutta istuin pääsääntöisesti vaihtopenkillä, kuten myös ensimmäisissä EM-kisoissani Turkissa 2007.

Vuoden 2007 alusta olin aloittanut täysipainoisen treenaamisen ja kova työ palkittiin vuoden 2009 EM-kisoissa. Löin itseni lävitse ykköskolmikkoon pelipaikkana sentteri. Niistä kisoista lähtien olen ollut yksi joukkueen tärkeistä pelaajista, vaikka en ole ollut kova maalitykki.

Yksi unelmani toteutui, kun tein jatkoaikamaalin paralympiakarsintaturnauksessa Turkissa 2011. Tuolloin pelasin laiturina. Tuolloin joukkueelta ei odotettu mitään, koska valmentaja oli vaihtunut. Olen kokenut valmentajavaihdoksen maajoukkueurallani kolme kertaa.

Edellisten kotikisojen, eli vuoden 2014 Espoon MM-kilpailujen jälkeen joukkueeseen jäi iso aukko, kun Katja Heikkinen jätti maajoukkueen. Joukkueen hyökkäysvoima heikkeni merkittävästi. Vuoden 2015 Liettuan EM-kilpailuista jäi käteen luu ja pettymys, mutta se myös auttoi ymmärtämään asioita uudella tavalla. Puolivälierän kirvelevän tappion jälkeen joukkueemme on nyt entistä vahvempi ja sisukkaampi.

Krista Leppänen

Pari vuotta sitten muutin treenimääriäni, kun huomasin treenaavani liikaa ja lepääväni liian vähän. Vaihdoin rytmitystä, joka tuotti tulosta nopeasti ja kehityin maalintekijänä. Nyt treenaan viisi kertaa viikossa ja siihen lihashuollot lisäksi. Huippu-urheilun ja kaksivuorotyön yhdistäminen ei ole ihan helppoa. Fysiikkatreenit teen pääsääntöisesti aamupäivällä. Käyn usein aamuviideltä juoksemassa. Joku voi ihmetellä, miksi juoksen niin aikaisin aamulla, mutta nautin treeneistä, joissa voi vain olla ja nautiskella.

Urheilun ja työn yhteensovittamisessa yksi haastavimmista asioista ovat leiriviikonloput, joita täytyy toivoa vapaaksi. Kaikkia en ole saanut vapaaksi ihan tuosta vaan, mutta joustavat työkaverit ovat auttaneet vaihtamalla kanssani vuoroa. Työnantajani on tukenut minua urheilussa paljon ja kiitos kuuluu myös hänelle, että olen saanut urheilla työn rinnalla. Negatiivista palautetta ei ole paljoa ollut.

Kotikisat Pajulahdessa tuovat mieleeni erityisesti sen, ettei tarvitse matkustaa kauas. Hymy nousee kasvoilleni, koska nämä ovat ensimmäiset A-sarjan EM-kisat Suomessa minun urani aikana. Olen valmis haastamaan kaikki EM-kisajoukkueet ja kantamaan vastuun roolistani maalintekijänä, pelintekijänä ja positiivisen ilmapiirin luojana kentällä. Helmikuun alkupuolella sairastin influenssan, joka vei kunnon alamaihin. Onneksi tämän jälkeen olen saanut valmistautua kisoihin terveenä.

Uskon joukkueemme menevän kisoissa pitkälle ja nauttivan yleisön kannustuksesta. Henki joukkueessa on positiivinen ja odottava. Kisat itsessään eivät tuo minulle paineita, tuon ne itse itselleni, sillä paineet antavat minulle lisää energiaa kentälle.”

Pajulahti 2017 -blogissa julkaistaan 22 kirjoitusta, yksi per viikko aina 18.–22.9. järjestettäviin EM-kilpailuihin saakka. Jokaisella blogitekstillä on eri kirjoittaja. Uusi blogiteksti julkaistaan aina joka keskiviikko.